21. elokuuta 2017

Kulmakarvat karvoilla vai ilman?

Moni on kysellyt että miten ihmeessä onnistuin 13vuoden jälkeen kasvattamaan kulmakarvat takaisin. Voisin samalla tehdä aiheesta postauksen.
13vuotta pidin kulmia pois nyppimällä sekä ajelemalla, mutta helvetti mikä työmaa nyppiä kaikki jokapäivä.
Nyt kun paksut ja tuuheat kulmat ovat muodikkaammat kuin koskaan, meikä on vihdoin fashion!

*Voi pyhä maanantai että tää mun tietokone on hidas...*

Lähtötilannehan oli tää.
Tähän lisätään e-kapseli, yövalvomista, epäsäännöllisyyttä, roskaruokaa ja mahdollisesti myös ryyppäämistä aamuvarhaiseen. Kaikki omalla vastuulla. Itselläni yövalvominen ja epäsäännöllisyys on ollut ehdottomasti tehokkainta.
Myös kulmien ihon hoito on plussaa, hyvä kasvoille sopiva perusvoide ja sitä päivittäin.

2vrk jälkeen (tuttavallisesti krapulakulmat, vähän kun miehillä rappiosänki)

10vrk, alkaa rehottaa minne sattuu.

1kk (ennen - jälkeen)
Kasvaa muuten sitä tahtia että nyppiä saa jokapäivä.

Meikattuna ja harjattuna näyttää about tältä.
Voin kertoa että kulmakarvattomana on huomattavasti helpompaa, kulmia et tarvitse kammata eikä tapella kulmageelin kanssa tai leikata ylimääräistä pituutta pois. Senkus piirtää pikaisesti ja valmis.
Piirtäminen mm bussissa on myös paljon helpompaa ja turvallisempaa kun nyppiminen :D

En ota vastuuta epäterveellisistä neuvoista, mutta karvat kasvaa näillä.

20. elokuuta 2017

I stopped counting the hours

Ensimmäinen työviikko (mm 10h päiviä) rullattu ja pakko sen verran sanoa että mä jumaloin mun duunia!
Aivan huikee viikko! Aluksi mietin että hyväksytäänkö mua porukkaan, mutta se tunne kun suhun alettiin uskoa ja luottaa. Oon toki alalla, missä tulee sitä paskaa ja sylkeä niskaan, mut tähän mennessä jopa niiltä ei-niin hilpeiltä asiakkailta on myöhemmin tullut kiitos ja anteeksipyyntö.

Toki ollut sinäänsä rankkaa kun sosiaalisuus ei tuu mulle luonnostaan, mut yllättävän hyvin sitä sai "asiakaspalvelu-moden" päälle, ja jääny kummasti päälle näin vapaallakin. Ja voi luoja mä rakastan mun asiakkaita.

Joskin, mitä enemmän töissä joutuu sylkykupiksi, sitä vähemmän sitä kuuntelee vapaa-ajalla.
"Nyt ku oot töissä ni pitäskö noita eläimiä vähentää" mussunmussunmuu. Voin kertoo, et mun eläimet oli se ainoo syy heräämään kouluttautumiseen ja töihinlähtöön - Jotta voisin tarjota niille paremman elämän.
Joten jokainen, joka jaksaa mussuttaa niin voi sitten mussuttaa kyllä ittensä ulos mun elämästä.
Voin kertoo et kotona mun ongelma ei oo nää eläimet.

Mä oon ihmistyyppinä se, et ilmeisesti mulle voi avautua mistätahansa asiasta mikä on mun oma asia :D

Duuni jees, en malta odottaa et pääsee takas töihin. Jos kukaan täällä harkitsee alanvaihtoa ni suosittelen!

4. elokuuta 2017

The New Beginning pt1

Uusia alkuja.

- Lopetin bloggaamisen 2015 syksyllä kun kävin todella lähellä kuolemaa. Sen jälkeen olen miettinyt miten elämä voi loppua aivan milloin tahansa.
Elääkö vai onko vain olemassa? Kokeilisko saavuttaa jotain, vai odottaisko vaan kuolemaa?

- 2016 Helsingissä mun hullu naapuri alkoi silputa sheiverin- ja mattoveitsen teriä mun ovelle, sen lisäksi että teki jokaviikko eläinsuojelu-ilmoituksia. Olin asunut samassa talossa lähes 10vuotta, mutta päätin muuttaaa ennen myrkkylihapullien ilmaantumista.  Toisaalta hei, poismuutto homekämpästä, miksei?
Sain uuden asunnon kolmessa päivässä, ja 2016 kesäkuun lopussa pakkasin eläintarhan(mukaanlukien pienet pennut) ja häippäsin Vantaalle.

- Muuton jälkeen mun olo alkoi parantua kokoajan huimaa vauhtia, yhtäkkiä en tarvinutkaan 16h unia jokapäivä, iho alkoi parantua ja aloin jaksaa taas koiraharrastuksen ja kavereiden parissa.
Muutaman kuukauden jälkeen paniikkikohtaukset alkoivat kadota. Ensimmäistä kertaa kyseenalaistin vanhan kämpän homeen vaikutukset jaksamiseen.
2017:
Päätin vihdoin lopettaa pahanilmanlintujen kuuntelun ja päätin sulkea kaiken mollaamisen ja lyttäämisen itseni ulkopuolelle, ja lähdin tavoittelemaan 10vuoden takaista unelmaa koulunpenkille.
7.7. Sain loppukokeen läpi ja koulutukseltani olen nyt sitten vartija.

No, uravalinta tuotti monet itkut siinä kohtaa kun piti luopua pinkistä hiuskuontalosta, joka mulla oli ollut 11vuotta nonstop. Myös kulmakarvat kasvatin välillä takaisin identiteettikriisin seurauksena.
Tiedän miten pinnalliselta kuullostaa, mutta siinä kohtaa kun joudut muuttamaan lähes kaiken itsessäsi ollaksesi neutraali saadaksesi töitä... Kyllä se kirpaisee.

Värjäsin hiuksia budjetilla 5,50eur per koko pää. Ihmeekseni pinkki tahtoi taistella mustan läpi tuoden mukavan violetin vivahteen latvoihin. Joo, eikä kaksi purkkia millään edes riittänyt, kasvaa niin hirveetä tahtia.


Tää on nopeeta pintaraapaisua missä oon ollut viimeiset 2vuotta ja missä nyt.
Mikäli porukkaa intoutuu vielä lukemaan "uutta Litaa" niin toivomuksia tulemaan!
Toivonmukaan meille odotellaan syntyväksi kennelini toista pentuetta syksylle, siitä varmasti myös tänne lisää.