29. tammikuuta 2014

She say she won't, but I bet she will!

Paljon on taas tapahtunut viimepostauksesta.
Otin itseäni niskasta kiinni, kiitos kannustuksesta ihanille ihmisille.
Lähden sitten kuitenkin maaliskuun alusta matkaamaan maailmalle! 
Kokemusta rikkaampana sen jälkeen. Helsinki-Eesti-Latvia-Liettua-Puola-Slovakia-Unkari-Serbia +muut.
Syteen tai saveen! 

Ollaan me kai vähän edistytty vuosien varrella...

Matkaan lähdetään sitten Deimos-koiran kanssa heti maaliskuun alusta ja tullaan takaisin puolenvälin jälkeen.
Kovasti listaan tässä mitä pitää muistaa pakata. Tänään mennään ottamaan Deimoksesta rabies-vasta-ainetesti, jonka pitäisi näyttää reilusti plussaa. Serbiaan vaaditaan sellainenkin.

Ostinpa itselleni farkutkin reissua varten, suurin koko mitä löysin ja liian pieni oli. Oh fuck, älä luota Kiinalaisiin.
Onneksi sentään mahduin one-size paitaan, olisi voinut itkettää.

20. tammikuuta 2014

I'll be naked and just wear a lawsuit

Vähän lyöty olo.
Olin maaliskuussa lähdössä kiertämään Eurooppaa ja hieman ulkopuolelta.
Eniten olin innoissani Montenegrosta ja Azerbaijanista.
Lähinnä olin lähdössä valioittamaan koiraani kuuteen maahan, samalla matkaillen mm. Unkarin ja Serbian läpi.
Well, shit happens. On niin lyöty olo kaikilla elämän osa-alueilla ja sitten koirakin alkaa saada pelkkää paskaa tuloksiksi. Sitten tuleekin niin isoja menoeriä, että ei ole enää mitään ideaa lähteä maksamaan itseään kipeäksi vastenmielisen näköisen(hieno näyttelyarvostelu eikö?) koiran kanssa. Vaikka luotolla pistäis, niin tiukauksi menee.
Peruin sitten koko matkan, joka sattui olemaan koko kevään ainoa valopilkku.

Olin niin onneissani lähdössä pariksi viikoksi kiertelemään maapalloa.

Päätin etten lopeta tätä blogia. Ainoa piristys ja ainoa päiväkirjani, johon vuodatan tunteitani.

Toisaalta nyt budjetti venyy matkahinnan edestä Mimin toisen kissapentueen suunnitteluun.
Mimin ensimmäisenä syntynyt poika ensimmäisestä pentueesta 

Edit 19:00:
Ja kun ihmiset tuntuvat tietävän tarkkaan miten otin koirani vain näyttelytulosten toivossa,(Miksen sitten ottanut näyttelykelposempaa koiraa jos on niin tärkeää mulle?) niin lisään nyt vielä tänne loputkin keskustelusta.
Opetelkaa homot lukemaan pilke silmäkulmassa. Kutsun koiriani paskapiskeiksi ja kaikenlaisiksi koska koira ei siitä loukkaannu, sensijaan ihmiset tuntuvat vetävän haarukat perseeseen.
Kutsun ystäviänikin rumiksi homoiksi, mutta siitäkin saa vetää keittiöveitsen perseeseen jos haluaa.
"Vastenmielinen tuomareiden mielestä" on toki tuomareiden oma mielipide, ei minun.

18. tammikuuta 2014

You think we're all the same, but you're wrong

Were there some things inside of me that I needed to show?

Oon ollut 2viikkoa poissa bloggerista. 10päivää sitten tein päätökseni lopettaa molemmat blogini, mutta BitchBlogin kohtaloa halusin miettiä. Belgian Beauty tulee loppumaan arviolta huhtikuun alussa, ja samaa harkitsin tällekin blogille.

Tässä blogissa ainoa syy jatkaa on timanttiakin kauniimmat kommentit lukijoilta. Riittää että yksikin lukija saa hyvän mielen synkkänä maanantai-aamuna.

Koska oon vidun fashion, saatte tälläsen muotikuvan. Meiksi ja meikän paras kaveri.
Jep, värjäsin hiukseni taas punaiseksi vahingossa. Viisas säilyttää pinkkiä ja punaista vierekkäin...

Tietyt menneisyyden tapaukset ovat muuttaneet mua yllättävään suuntaan ja oon todennut ettei mun kannata sanoa mitään, pahat asiat tuntuvat seuraavan mun sanoja kuin pienet varjot.
Tuntuu että mun läsnäolo satuttaa ihmisiä, vaikka en tarkoita tai edes ole tietoinen siitä.
Vaaka kallistuu taas siihen suuntaan, että olisi kai parempi pysyä kaukana muista ihmisistä.
Mulla on varmaan tosi paha karma.
Jokakerta tuun samaan tulokseen, että mun elämästä poistuneilla on jokatapauksessa näin parempi.
Muuten mulla menee ihan kivasti omassa synkässä kuplassani. Oon nauttinut lumesta, pakkasista ja auringosta koirieni kanssa. Tekee hyvää.
Ainoastaan öisin mun unet piinaa mua ja näyttää mulle kokoajan ihmisiä, jotka ei oo enää mun elämässä mun itteni takia. Taitaa olla selkeetä että ikävöin.

Oon halloweenin seutuvilta ollut tipattomalla, eli melkein 3kk. Eikä edes tee mieli juhlia.

Jokayö mietin että teen asiat vihdoin oikein. Mut ei mulla oo munaa siihen.
Ehkä jonain päivänä...