31. maaliskuuta 2014

Ihmisen todelliset värit

Mä en osaa pukee sanoiks kaikkea sitä vihaa, mut mä sanon nyt muutaman sanan.

Kun mä näin lauantaina omien silmieni edessä jotain mikä tuhos mun maailman... Luulin että olisin turvautunut nyrkkiin, mutta sensijaan kävelin pois itkemään.
On helppo olla ylpee omasta käytöksestään, mä en oo se paha ihminen.

Sen jälkeen kun sun rakkaimmat pettää sut, sun hyvään ystävään käydään käsiksi tapahtumien seurauksena ja pisteenä ii:n päälle sama ihminen heittää julkisesti tappo-uhkauksia sun parhaalle ystävälle... Anteekspyynnöt ei auta.

Jokainen on esimerkki, roolimalli jollekin. Olkoon se oma lapsi, kummilapsi, siskon lapset, ystävän lapset...
Olkaa sellaisia ihmisiä, joita kannattaa seurata. Kukaan ei halua elämäänsä alkoholisoitunutta, väkivaltaista luuseria, jonka ainoa elämäntehtävä on pettää ja satuttaa.
Jos ainoa ratkaisu kaikkeen on alkoholi ja nyrkit, kannattaa hakeutua heti ammattiavun piiriin tai vaikka erakoitua vuorille.

Mua varoitettiin, mutta haluan aina itse selvittää totuuden enkä uskoa vaan puheita.

Mä päätin laittaa korkin kiinni itse, toivon että moni seuraa sitä esimerkkiä.

Jos ihminen ei itse ymmärrä laittaa korkkia kiinni ja hakeutua ammattiapuun, ei siinä ole mitään tehtävissä.
Kotoahan ne tavat tulee, mutta jokaisella on sen verran tahdonvoimaa että voi päättää olla erilainen.

Mä oon edistynyt, parantunut ja tullut niin pitkälle antaakseni kenenkään tuhota mua. Oon toteuttanut useita unelmiani viimekuukausina.
Mä oon herkkä, naiivi, tyhmä, mutta mulla on iso sydän.

ps. Seuraava joka haluaa olla mun kanssa vaan siksi että tää blogi tois julkisuutta... Miettikää kaks kertaa. Se julkisuus voi mennä kumpaankin suuntaan, ja jokainen osaa päätellä mihin, jos julkasen kaiken.
*Kyllä, tuntuu tosiaan siltä. Vähäväliä mun elämään tupsahtaa joku, jonka suusta sitten hyppää vähäväliä "muista sit mainostaa mua sun blogissa"

Mä en kirjota tätä julkisuushuoraamisen nimissä, vaan omaksi ilokseni, isona plussana jos piristän jonkun päivää siinä sivussa ja annan uusia (hyviä)ideoita.

Mä oon vihanen, mä oon raivoissani. Enkä halua nähdäkään ketään lauantain osallisia.
Mä en oo se joka antaa anteeks tai unohtaa ja kyllä tässä on saatana kunnolla mokattu.

Vitun vihainen ja pettynyt.

29. maaliskuuta 2014

Motherfuckers ain't ready, they've never been

You wanted oh so bad to prove points
But your game always makes me lose points
And your game always makes me conquer
And maybe I shoulda never taken you from her


Anteeksi. Mulla ei oo yksinkertasesti voimia päivittää.
Edellisestä postauksesta on 19päivää. Oon elossa ja kunnossa, mutta täällä kirjoittelun sijaan oon pitänyt tunteet ja ajatukset itselläni.

Pitää katella mitä tulevaisuudessa, mulla ei ole hajuakaan.

10. maaliskuuta 2014

Maailmanvalloitusta part.2

Käytiin chillaamassa Serbiassa. Meiksi digaa!

(Korvauk)Sexi! Huomaa taas mitä on mielessä. 
+ ja tooosi söpö kaksari hei.

8. maaliskuuta 2014

Maailmanvalloitusta part.1

Sumplin kauheen pitkän ja viisaan tekstin matkalla bussissa, mut nyt ei vaan jaksaaaaa.... omg.
6.3 aamulla 05:30 lähdimme kohti Eestin maita. Ruokaa ei tehnyt mieli, joten suuntasin laivan kannelle ja ihastelin baarin halpoja hintoja.
2h kuluttua saavuttiin Viroon ja siitä lähdettiin kohti Latviaa.

Latvia on kieltämättä älyttömän ruma paikka. Tiet ovat huonot eikä wifiä missään. Liettua jatkoi samaa rataa. Ensimmäinen kerta itselleni kyseisissä maissa, enkä kyllä koe hinkua takaisin.
Latvian kohdalla nukkuessani polveni aukesi jälleen ja kävihän se ilmi että se on pahasti tulehtunut. Nyt sitten kuitenkin onni onnettomuudessa että bussissa on tulehdushoitaja ja antibiootteja. Jeejee.

Puolaan saavuttaessa mielenkiinto heräsi kauniita rakennuksia katsellessa. Puolassa saavuimme hotelliin n. klo 00:15 paikallista aikaa ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen.
Hotellimme oli kuin pala taivasta. Siisti, lattiat kiilsivät kuin peilit, kaunis, henkilökunta esimerkillistä ja täydellinen englanninkielen taito.

Yö hotellissa oli ihanan hiljainen, muutamat lähistön koirat haukkuivat, mutta muuten täysi hiljaisuus.
Sisäilma oli raikas. Pyyhkeet ja lakanat aivan upouudet. Paras asia pitkän matkan jälkeen oli ehdottomasti kuuma laadukas suihku, voisin muuttaa suihkuun.
Aamulla en olisi halunnut/jaksanut herätä, mutta onneksi kämppikseni potki mut ylös. Ulkona ilma oli öisinkin lämmin.

Puolassa hinnat ovat myös vain 1/4 eurosta, ja kelpaa hamstrata kaupassa. Irtokoiria vastaan on tullut lenkillä vain yksi ja sekin kiltti.
Hotelli on Hotel Suprasl, suosittelen. Itse antaisin 5/5 tähteä kaikesta.

Puolasta heränneenä!

Puolan ainoat miinukset ovat ihmisten olematon kielitaito ja paskat, hitaat tiet.
Aivan liian pienet autotiet niin isolle maalle.

Nyt bunkkailen Unkarissa.

4. maaliskuuta 2014

Take a trip to east and west

... you find that you don't know anything.

Viimeisiä päiviä Suomessa ja tää on mun viimeinen vapaapäivä rakkaassa kotimaassa.
Lievästi pelottaa toi Venäjä-Ukraina tilanne, mutta onneks kierretään kauempaa niistä.

Ylihuomenna aamulla 05.30 lähtö! Arvatkaa kuinka paljon oon pakannut? Niin, en yhtään.

Mun parhaat ystävät on käyneet kaikki moikkaamassa mua vielä ennen kun lähden. Eilen Heidi tuli juomaan kokista ja katsomaan mun kanssa Danny Trejon Bad Ass-leffan :D
Moni muukin on käynyt hyvästelemässä, jos en palaakaan yhtenä kappaleena takasin. Itkuhan tässä meinaa päästä, ja niin pääsi eräällä toisellakin.

Älyttömyyspuhelin ja läppäri lähtee mukaan, jos saisin päivitettyä teille vaikka heti Puolasta 6.3.
Unkarin pysäkillä toivon ehtiväni käydä moikkaamassa yhden koirani kasvattajaa, katsotaan.
Kamera lähtee mukaan, tottakai.

Tulee kyllä ikävä kaikkia ja tää päivä menee halaillessa koiria 

3. maaliskuuta 2014

Hellokittykokoelmaa 03/2014

Noniin, nyt se postaus jonka lupasin!
Tässäpä nyt tää mun kritisoitu harrastus. Tän ikäisellä aikuisella naisella pitäs kuulemma olla jo sen verran järkeä päässä ettei harrasta tälläsiä lapsellisuuksia.

Enjoy!


En ole itsekään varma onko tässä kaikki ja nyt juuri muistin että omistan kasan hellokitty-tarrojakin ja tarrakirjan jota olen täytellyt. Kaulassa muutama hellokitty-korukin. Tätä tavaraa alkaa olla jo sen verran ettei meinaa huomata itse.

2. maaliskuuta 2014

You think you're crazy, I'm berserk

4yötä reissuun! Kaikki on valmista, paitsi mun polvi!
Lippu korkeelle, en aijo luovuttaa!

Päivä 2.
 Päivä 3.
 Päivä 5. Pintanaarmut ärtyy vaatteisiin kosketuksesta ja mustelma kertoo olemassaolostaan.
Oon hukannut matkalla jo yhden tikin, mutta kiinni pysyy haava. Jei!

Ei tällä kauheesti vieläkään pääse kävelemään, typerä kipeä ja kankea jalka.
Mut mä en ikinä luovuta! Oon niin lähellä unelmiani, että sitten vaikka kipeesti viikinkiraivolla!

Deimoskin on valmis reissuun! Tällä habituksella lähdössä 

Mun piti päivittää jotain henkevää, mut nyt lyö pää tyhjää.
Unelmien eteen pitää tehdä töitä ja ottaa riskejä. Kerran tässä vaan eletään!