24. heinäkuuta 2014

I've been under your spell since the day one

Mun edellinen blogipostaus oli aiheuttanut huolta, ja sain jos jonkinmoista viestiä siihen liittyen.
En ole tarkoittanut sitä millään tavalla negatiivisessa mielessä, kaikki on erittäin hyvin edelleenkin, ja se antibioottikuurikin on nyt ohi.
Oon edelleen onnellisempi kuin koskaan ja niin täynnä elämää 

No worries! En oo koskaan ollu näin elossa ja valmiina toteuttamaan unelmiani. Jos mua yhtään tuntee, niin huomaa kyllä ettei syytä huoleen ole. Ystäväni suoria sanoja lainaten: "sun blogihan säteilee onnea ja rakkautta vaikka millä mitalla!"
Ainoa mistä mulla on ollut samaan aikaan onnellinen ja surullinen olo, on useamman rakkaimman ystävän muutto pois pk-seudulta. Samalla olen onnellinen että etenevät elämässään ja toteuttavat omia unelmiaan, mutta tottakai mulla tulee ikävä. Kaikilla on elämä muuttunut kesällä niin paljon, että tiet lähtevät jossain määrin erisuuntiin. Eihän se tarkoita etteikö enää nähtäisi, mutta on se silti eriasia.
Mietin pakosti; Mitä tänne jää?
Ketään en ole pysäyttämässä, vaan kannustan tekemään just sitä mitä jokainen haluaa elämällään tehdä, ystävät tukee vaikka toisen valinta ei olisikaan mieleinen.

Mietin siis jälleen kerran, haluanko mäkään jäädä tänne? En tiedä, ehkä se vastaus tulee joskus.
Myös mun elämä menee eteenpäin kun mahdollisuuksia tarjoutuu. Mun päätös mihin mahdollisuuksiin tartun.

Anygays. Ei mitään uutta auringon alla, peruspohdintaa tänään.

Iloista mainostettavaakin mulla oli!
Nimittäin iki-ihana Anskiize on tehnyt paluun blogimaailmaan uudella blogillaan It's never too late to live your life!!
Myös Enna on kääntänyt uuden lehden upouudella blogilla Life is better when you're laughing!
Musiikkipuolelta kaikkien on ehdottomasti tsekattava Adatarosa!
>Adatarosa facebook
>Adatarosa mikseri

Käykää tykkäilemässä kaikista, jakakaa facebookissa yms! Arvostaisin kovasti 


Mut löytää myös näistä:

23. heinäkuuta 2014

I’ve been afraid to show you what I’m made of

And now I finally know what it feels like
To risk everything and still survive

Tää metronidatsoli aiheuttaa mulle aivan törkeitä kipuja selkärankaan, ranteisiin, lonkkaan ja nilkkoihin. Iho (sekä kieli, limakalvot yms) on kokoajan tulessa ja mä joudun olemaan kokoajan pitkähihanen paita päällä etten raavi tai altistu valolle. Silmät vuotaa ja ihoon nousee vähäväliä jotain kipeitä näppylöitä. Kuulemma normaalia muillakin samaa lääkettä käyttäneillä.
Tarinan opetus: Pidä terveydestäs parempaa huolta ettei tarvi enää koskaan käyttää samaa antibioottia.

Opetuksen nro.2 sain jo toistamiseen: Jotkut horot kaveeraa sun kanssa vaan siks että sais kynnet iskettyä sun mieheen. Ne valehtelee kirkkain silmin ja sepittää paskaa, yrittää kaikkensa pilata toisten suhteet.
Mut tervetuloo vaan mun reviirille biaaatch, ei ihan viisas valinta sulta.
She can kiss my ring, but she'll never get my crown.

Hetkittäin alkaa tuntua kuitenkin että kaikki asiat järjestyy. Mulla on elämässä ihminen, joka oikeasti on mun tukena myötä- ja vastoinkäymisissä.
Mulle tarjottiin myös halvempaa asuntoa, täytyy vielä katella sitä kyllä.

Viimeyö meni kuitenkin panikoidessa sitä miten elämä on lyhyt. Tulee vaan istuttua perseellään ja odoteltua, mut jos aina odottaa huomista, huomaa pian että onkin odotellut koko elämänsä saamatta aikaan mitään.
Pitäs myös oppii hyväksymään et joskus asiat ei oo kiinni omista valinnoista, vaan asioita tapahtuu ja ne pitäs vaan osata ottaa vastaan.
Pääosin kuitenkin uskon että jokainen valitsee polkunsa ja rakentaa oman valtakuntansa.

"Uskotsä siihen et valitsit polun parhaan?
Vai siihen että sekin polku ohjaa sut vaan harhaan?"


Deimoksen vauvat täyttivät 3viikkoa juuri. Edelleen narttuja varattavissa!
Jos kiinnostuit, ota yhteyttä >Kennel Mind Breakers!
Yhteyttä voi ottaa myös muhun, vastaan kaikkiin tiedusteluihin mielelläni. Pennut sijaitsevat Helsingissä, myös Deimos on tavattavissa samalla.

http://instagram.com/litabitch (Päivitäin useita kertoja päivässä)

21. heinäkuuta 2014

This is my way - This is my vision

So tell me, who’s stopping you? What’s on your way?
Other people’s wishes to obey?
Is your purpose to make them feel okay?

Meikäläinen on taas antibioottikuurilla (metronidatsoli) ja ihan hirveetä myrkkyähän toi on. En oo koskaan palanu auringossa, mutta nyt iho nousee täyteen näppylöitä vähäisenkään altistumisen jälkeen. Iho kutisee kivuliaasti kokoajan ja on tulessa. Alkoholin kanssa aiheuttaa pakkaus-selosteen mukaan antabus-reaktion.
Mulla on siis Helmikuun polvi-episodin jälkeen alkanut tulehtua milloin mikäkin, ja tälläkertaa on tulehtunut mm.korva, imusolmuke ja muuta mukavaa.
Onneksi kuitenkin antibioottikuuri on loppusuoralla ja ehtii haihtua elimistöstä ennen kaikkia kesämenoja.
Perjantaina siis suunnitelmissa Annin synttärit feat. Enna! Saa nähdä mitä tää tuho-osasto saa taas aikaan.
19aamua omiin tupareihin, mulle tulee tuparivieras jopa Hollannista asti, oon järjettömän innoissani! Toivottavasti kaikki menee loistavasti, niinkuin yleensä. Excited!
28aamua ja suunta olis Ruotsiin murun kanssa! Viimekerrasta onkin liikaa aikaa!
32aamua leikkaukseen, kaikki on valmista rahoitusta myöten, paitsi pieni painonpudotusprojektini.

Kissavauvat täyttää tänään 5vko, ja niitä on aivan mahdoton kuvata, etenkin bicolouria, kun on niin pirun vilkas. Mitted sensijaan tykkää poseerata. Tänään oltiin vähän ulkoilemassa... 
http://instagram.com/litabitch (Päivitäin useita kertoja päivässä)

17. heinäkuuta 2014

Deittailun Kyllä & Ei

Sinkuille ja varatuillekin on nykyään mitä ihmeellisimpiä deittipalveluita, kursseja ja ohjekirjoja. Erityisesti vastakaisen sukupuolen kanssa koetaan järjetöntä epävarmuutta itsestään. Katselen sillointällöin sivusta tuttavapiirissäni "forever alone"-toitotusta ja ihmettelen että miksi. Kaikki lähtee omasta asenteesta. Ei ulkonäöstä, ei rahasta, ei statuksesta.
Jos itsestään ei pidä, on aika tehdä asialle jotain, viimeistään itsetutkiskelun paikka. Mulle on sanottu viimeaikoina että mulla menee hyvin ja onnistun kaikessa vain koska olen kaunis. Kauneus on asenne, se on luonne, ei ulkonäkö. Hyvällä ulkonäöllä ei saavuta mitään jos sisältö on täyttä paskaa.
Mun ulkonäkö muodostui muuttuneesta asenteesta, kaikki lähtee asenteesta. Minäkään en ollut ennen "mitään" >>KLIK.
Mitä ihmiset sitten hakevat kumppanista? Millainen iskuyritys on hyvä, mikä ehdoton ei? Millainen ihminen ei saa olla? Miten toiseen tehdään vaikutus? Haastattelin muutamia ihmisiä ikään, väriin, suuntaumukseen, tyyliin, kansalaisuuteen tai ulkonäköön katsomatta, ja vastaukset näyttävät sanatarkkaan tältä.

"Vaikutuksen muhun tekee ehkä eniten suoruus ja rehellisyys. Tietenkin kaksmielisyys on kanssa plussaa. Eniten mulla saa karvat pystyyn ylimielisyys, valehtelu ja ilkeys. Mitä ulkonäköön tulee niin en oo koskaan tavoitellut kuuta taivaalta. Mielummin vähän "rumempi" ja mahtava persoona kuin kaunis kusipää..." Mies, 33vuotta.


"Luottamus on ehdoton ensimmäinen asia kumppanissa (aijemmin petetty pahasti), toinen että haluaa samoja asioita tulevaisuudelta (perhe ja lapsia, tasapainoisen kotielämän), kolmas että huumorintaju osuu yhteen, ei tulis muute vittuakaan ilman huumoria Ulkonäöllä ei väliä mut toki kaunis ulkonäkö on aina vaan plussaa. Kuhan miellyttää omaa silmää.
Ehdoton ei pettäminen, valehtelu ja liika itserakkaus niin ettei ajattele kumppania yhtään."
Mies, 26vuotta

"No mä valehtelisin jos sanoisin että ulkonäöllä ei ole väliä koska se on ensimmäinen mihin huomio kiinnittyy. Mutta luonne on ehdottoman tärkeä koska en mä jaksa katella sellasta kaunista missä ei ole sisältöä. Naisen täytyy olla hauska. Ja hänellä täytyy olla mielipiteitä eikä saa alistua liikaa. Toki toimiva parisuhde vaatii kompromissejä mutta ei siitäkään mitään tuu jos nainen tekee kaiken mitä pyydät. Pahin oli joskus kun pyysin tyttöä sitomaan mun kengät (siis ihan vitsillä). Siihen se sitten polvistui maahan ja rupesi nypläämään niitä nauhoja lienee turha sanoa että me ei kauaa oltu yhdessä.
Sit on yksi asia mikä on automaattinen turn off.. Tämä toki pätee miehiin ja naisiin mutta mä en tykkää katsoa ihmisiä joilla on huono ryhti. Kauniskin nainen saa ittensä näyttämään ikävältä jos laahustaa menemään ilman että jaksaa jalkoja nostaa maasta. Mulla ei ole sellasta tiettyä naistyyppiä mikä innostaa vaan huomaan aika usein huokailevani että kyllä noi naiset on ihania tosi paljon on kiinni siitä että miten itseään kantaa ja hymy on aina plussaa "
Mies, 29vuotta
"Mulle karsein iskurepliikki on ollu suora ehdotus siitä, haluanko lekaa. No en halunnut. :D Tolleen karkeella tyylillä ehdotetut alapääjutut toimii kyllä jos henkilö on mun kumppani, muttei muuten. Muhun tehdään vaikutus olemalla oma itsensä, voit kertoo vaikka huonojakin vitsejä, jos se kertoo susta sen et yrität tehdä vaikutuksen. Nauran varmasti silti, joko söpölle kömpelyydelle tai itse vitsille. Jos etin kumppania, tärkeintä on luonne. Huumorintaju, luotettavuus, rehellisyys ja kunnioitus. Ulkosesti yleensä tummapiirteiset vetoaa, mutta luonne ratkasee niin paljon että monesti ulkonäkö on siinä sivuseikka. Mulle on joskus sanottukin et "saisit paljon paremmakin näköisen". Vastasin, että "niin, mut en sellasta, joka kohtelis mua paremmin". Ehdoton ei on valehtelu ja muunlainen egoilu, jossa pitää yrittää todistaa olevansa kuumaakin kuumempi karju iskemällä muita naisia, etenkin jos oma on läsnä. Muutenkin sellainen tietty itserakkaus on ehdoton turn-off sekä myöskin liika vakavamileisyys ts. ei huumorintajua. Mitään narkkaria enkä alkoholistia huolisi myöskään, nämä tunnistan aika helposti. nyt mulla on kuitenkin se mies, ketä ei tarvii enää vaihtaa." Nainen, 24vuotta.

"Paskin: sulla on silmät ku rusinat luumukeitossa. Vaikutuksen saa herrasmiesmäisellä käytöksellä Varteen otettaval kumppanil pitäs lihasmassaa ja ehkä vähä kateltavaa lärviäkin.luonne herrasmies ,rehellinen,hauska,uskollinen. Ei käytös: leso, itsekäs, iholle pinkova. itsensä ulkonäön liikaa tiedostava." Nainen, 33vuotta.

"Paskoimpia on ehdottomasti ainakin nää kuppikoon kyselyt. 
Tai "onko sulla silarit?" ja kun kerron että ei ole: "vittu sä valehtelet"
Miksi kysyt kysymyksen jos olet jo päättänyt sen vastauksen? Tää on ehkä huonoimpia: "mä haluaisin tänä yönä goottinaista. Ne on hyviä sängyssä"
Nainen, 28vuotta

16. heinäkuuta 2014

Kierot kaverit & pettäjät

Can you see the desperation?

Mikä ihmeen muoti se on nykyään että ollaan niin kaveria ja reilua ystävää, sitten pannaan kaverin puolisoa seläntakana? Tai kaikki kaverin exät läpi heti eron jälkeen.
Pahemmaksi vaan menee jos pannaan kumppanin veljeä tai siskoa seläntakana aina kun on riitaa.

Mulla ei onneksi ole omakohtaista kokemusta, mutta yhä useammalla tuntuu olevan.

Mikä siinä on? Jos kelpaa kaverille, niin kelpaa sullekin? Jos panee kaveria, niin panee varmasti suakin?
Onko siinä jotain kiihottavaa? Halu pilata kaveruus tai toisen elämä?

Tyypillinen ihmistyyppi tuntuu olevan se, joka on aina tukena kun pariskunnalla on riitaa. Pyytää ehkä yöksikin, jos pariskunnan toinen osapuoli ei pysty yöpymään kotona. Heikolla hetkellä isketään kiinni.
Mikä siinä on että varattu osapuoli lähtee vielä mukaan?

On olemassa myös kirjoittamaton sääntö, ettei kaverin jämiin kosketa. Saatika omiin.
Eriasia jos eron jälkeen kysytään lupa ja kaikki ovat ok asian kanssa. Mutta yleisesti. Katkeran eron/ridan jälkeen harvemmin on okei mennä painamaan toisen kumppania/exää.

Sitten on vielä sinkkuina esiintyvät varatut ihmiset. Kotona odottaa ehkä pitkäaikainen puoliso, mutta sosiaalista mediaa myöten siviilisäätynä on sinkku ja valmiina uusiin valloituksiin. Mitä?

Samaan kategoriaan menee krooniset varattujen iskijät. Mitä niin kiihottavaa siinä touhussa on?

Ajatuksia? Mulle ei aukee tää yhtään. I have no idea.

12. heinäkuuta 2014

The best days of my life

Heinäkuun puoliväliä viedään... Aika on taas mennyt niin nopeasti. En oo koskaan ollut kesäihminen, päinvastoin, mutta tää kesä on elämäni paras.
Musta tuntuu ettei mun edes tarvitse selittää miksi... 

Voisin kutsua tätä elämäni kesäksi, ihmisenä mä oon kasvanut ääretöntä vauhtia ja vain taivas on rajana tulevaisuuden suhteen. 

Toivottavasti muillakin on ollut ihana kesä tai viimeistään loppukesä sujuu hyvin! 

One of the best feelings in the world is when you finally discover 
just how much you are valued and appreciated 

 Ps. 777 Lukijaa täynnä! KIITOS!!

8. heinäkuuta 2014

It's never too late to live your life

The time is now, it's do or die
It's never too late to live your life,
The time is now, it's yours and mine

Okei, myönnetään et oon ollu repeemässä jokapaikkaan viimeaikoina. Tälläkin hetkellä pitäs tehdä miljoona asiaa, nähdä miljoonaa ihmistä, olla tukena ja voimavarana monelle ihmiselle, olla kotona eläinlauman kanssa, pistää sisustus uusiksi, siivota, kuntoilla, kirjottaa blogia, hoitaa kissavauvat, olla mukana Deimoksen vauvojen elämässä yms... Mut mun ajatukset on vaan yhdessä ainoassa asiassa kokoajan enkä voi sille mitään, en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Aikaa oon joutunut sitten ottamaan pois koiraharrastuksista, ja näyttelyvuosikin loppui tälläkertaa jo heinäkuussa. Jostain se aika on irroitettava.
Tuntunut myös että mun pitää olla täydellinen voimavara useille ihmisille, mutta en tiedä ollenkaan mistä saan niin paljon voimaa, hädintuskin kannan itseänikään kunnialla kun elämässä on niin suuria raskaita muutoksia meneillään samaan aikaan.
Mulle jää törkeen iso kämppä ihan kokonaan itselleni, ja tällähetkellä stressaa se että miten saan tän maksettua. En tästä asunnostani kyllä luovu tappamallakaan. Jos joku niin mä saan kaiken kyllä vielä järjestymään parhainpäin.
Mulla ei varmaan oo enää ollenkaan ystäviä, kun oon niin perseestä ja kiireinen kokoajan. No ei sentään, suurin osa on ymmärtänyt tilanteeni hyvin ja olleet kannustavia. Musta ei oo ollu ystäväks, mut pian asiat rauhottuu. Enskuussa pitäs olla kaikki jo selkeempää.

Mä aijon tehdä töitä toteuttaakseni unelmani. En haluu herätä vuosien kuluttua siihen etten oo tehnyt asioita joista haaveilin koko ikäni. Toivon että mun läheiset on mukana mun elämässä silloinkin.
Kaikki ei tuu ymmärtää mun elämänvalintoja, mut sit ei ehkä kuulukaan mun elämään.
Nyt mun vaan täytyy uskaltaa ottaa ne askeleet ja kattoa mihin mun siivet kantaa.
Otan täyden hallinnan elämästäni, ja aijon tehdä just niitä asioita joista nautin.

Tiedättekö sen uskomattoman hetken, kun se ihminen sun unista seisookin yhtäkkiä sun edessä ja katsoo silmiin?
Vuosien varrella näin sillointällöin unissani ihmisen, jonka en edes uskonut olevan olemassa... Jotain maagista siinä on, koska se ihminen on nykyään mun elämässä. Kai se on uskottava vihdoin, että elämä on täynnä taikaa ja ihmeitä. 

Mun päässä ei nyt hoksota ollenkaan. Tätä postausta oon pyöritellyt tässä nyt varmaan 3tuntia. Nyt ei onnistu tää kirjottaminen yhtään.
Oon niin tulisesti rakastunut, että aivotkin on korvattu pinkillä hattaralla.
Mä en oo koskaan ollut näin onnellinen, enkä todellakaan tällainen kömpelö marsupilami, jolla lentelee kattilatkin käsistä kun toinen kävelee ohi (kirjaimellisesti). Päivästä toiseen hymyilen ku päänsä täräyttänyt retardi.
Pyydän ymmärrystä, tiedän et lähipiirillä on ainaki hermot kireellä ku mulla tulee about sateenkaaria, glitteriä ja yksisarvisia jo korvista asti.
El amor que es puro no hiere, no discute, no te tumba, no duele 

1. heinäkuuta 2014

Like they rose from the dead again

Ikinä ei oo unelmien toteuttaminen tuntunu näin antoisalta.
Äsken olin menossa nukkumaan koska perkeleen pms, mutta yhtäkkiä muru tartutti muhun jonkun järjettömän innostuksen.
Äsken parvekkeella fiilistelin kaikkea mitä viimeisen puolen vuoden aikana on saavuttanut ja totesin että kyllä mä oon aika voittaja oikeestaan!

Pari kuukautta sitten olin varma että mulla ei riitä aika mihinkään "ylimääräiseen", vaan koiriin ja kissapentueeseeni, hittoon ihmissuhteet ja kaikki.
Kuitenkin sitä tekee pakolla sitten aikaa niille asioille, joilla on oikeesti merkitystä. Tapasin maailman ihanimman miehen ja viimeaikoina on tullut tavattua ystäviä, sekä huollettua muutenkin omia laiminlyötyjä ihmissuhteitaan. Oon sivussa ehtinyt pitää itestäni huomattavasti parempaa huolta.
Oikeestaan kaikki palaset sopiikin paikoilleen aika hyvin, parisuhde, mun karvainen perhe + arki rullaakin tosi ihanasti yhteen!
Kouroksella on idoli... 

Mulla on loistava taustatiimi, apujoukkojeni ansiosta oon ehtinyt jopa matkata tänävuonna yli kymmenen maata Euroopassa ja sen ulkopuolella. Tänävuonna olen päättänyt ehtiä leikkaukseenkin sekä toipua siitä.
Vielä riittää tekemistä, mä en todellakaan lopeta tähän. 
Tässä sivussa yritän parhaani myös tsempata rakkaimpiani tekemään unelmistaan totta.

Mä tunnen niin olevani oikeella raiteella. 
Elämässä ei saavuta mitään, ellei uskalla ottaa riskejä. 
Sen oon tässä nyt todellakin todennut ja jokainen riski on viimeisen parin kuukauden aikana kannattanut.

Tiedän, Helvetin henkevää ja herkkää, saatanan sielukasta. Mut aitoa.
That's how I roll.