30. tammikuuta 2015

Only one chance, one bullet in the gun

Elämä on jännää!
Puhut monta tuntia Ruotsalaisen kanssa englantia, kunnes kumpikin tajuu että kumpikin on Suomalaisia. Kenties elämäni blondi-momentti siinä.

Anygays. Elämä on ihmeellistä siitä mitä se heittää eteen.
Viimeaikoina oon auttanut erästä Ruotsalaista pariskuntaa erään pahanlaatuisen stalkkeri-tapauksen kanssa ja ilmeisesti sain sen piirityksen loppumaan, toivottavasti pysyvästi myös.
Tilanne näytti sitten päättyneen niin että kaikki jäi sopuun ja sain siinä sivussa uusia kavereita.
Ei huono!

Unet meni vaihteeks sekasin ku nukahdin kahdeksi tunniksi sohvalle, jee. Nyt kello on 9.10 ja oon palkinnut itseni jo päivän ärsyttävimmäksi. 08:30 pöllytin ensimmäisen ihmisen ylös soittamalla "LÄHEKKÖ LENKILLE!?" Vastaus oli uninen "voi vittu...." Eli siis kyllä aivan selvästi.

Eilen ragesiivosin kylppärin, imuroin, moppasin ja desinfioin nurkat + vaihdoin kissanhiekat, ei tästä asunnosta saa silti ihmisen elettävää.
Pesin muuten kylppärin syövyttävällä putkenavaajalla, tuli puhdasta :D En kuitenkaan suosittele uittamaan jalkoja siinä aineessa, vähän kirveli....
Mun elämä on kutakuinkin siivoomista, kaupassakäyntiä ja koirankarvaa. Mitään sosiaalista elämääkään mulla enää ole ja siitäkös toissapäivänä vedin itkuiset pinppiraget itsekseni. Sitten puhelimessa mun vanhempien kanssa en saanut pidäteltyä itkua ja tottakai säikytin nekin pahanpäiväisesti. Aina isin tyttö, vaikka ikää olis 60v.

Tiistaina näin sentään Emiliaa pitkästäaikaa. Sekin lähti hirveästä aamuraivarista ja fiiliksestä että pää hajoaa kotona. No, tosiystävä oli valmis kahvittelemaan tunnin varoitusajalla, ihanin! 

Mä kaipaan mun ystäviä ja kavereita. En tiedä mitä tapahtui, mun parisuhde?
Ennen kun piti illanistujaisia, paikalle saattoi haluta ilmaantua se 40ihmistä.
Kaipaan niitä aikoja kun joku kutsui johonkin ja halusi nähdä, ja pääsi istumaan iltaa hyvässä seurassa ja pitämään hauskaa. Nyt en muista millon mulla olis viimeeks edes ollu hauskaa.

Oon tietonen että tää sosiaalisen elämän puute hajottaa mun pään vielä, sen verran noita itku-raivokohtauksiakin on alkanut tulla.
Oon nyt hakenut töitä ja koulutuspaikkoja, kutakuinkin mikätahansa jossa näkee ihmisiä käy, en pysty enää kauaa tähän seinien katteluun ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja.

Nyt sain onneksi aamulenkkiseuraa T:stä, joka nyt kutakuinkin on se kaveri, jota nään ehdottomasti eniten. About sen takia että T:llä on multa sijoituskoira, joka on hoidossa usein täällä.

25. tammikuuta 2015

It's the blue in his eyes that helps me see the future

Turhaan yritin nukkua kun sitten tulikin hillitön tarve postailla tänne. Fail :D
Ja nälkäkin yllätti.

Mietin että miksi mun puhelimen muisti on kokoajan täynnä vaikka tekisi mitä... Selailin sitten puhelimen sisältöä ja totesin että kuvaan aivan helvetisti kännykällä.
Mun kännykän kameran laatu on lähinnä kuin leivänpaahtimella kuvaisi, mutta niillä kuvilla on (selfieitä lukuunottamatta) oma suurempi merkityksensä.

Ajattelin nyt jakaa teille kännykkäsaastetta. Kännykän törkyistä kuvapäiväkirjaa.
Kuvat viimeisen vuoden ajalta.
1vuosi sitten teloin polveni, ja se on yhä kipeä...
Tulehtui juuri mukavasti ulkomaanreissulle vieläpä, never forget!

Reissattiin Deimoksen kanssa ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolellakin. 
Ihmiset Suomessa pitivät huolta että reissuni oli kurja, mutta hyvät muistot jokatapauksessa.
He survived the lake Bodom. Ja Ruotsista selvittiin takaisin myös.

Iltalehtifamous. Ei suotta levoton asuinalue.

Glitter2-pentueen syntymä.

Zeukki "I give no fucks" -doge.



En kehdannut näitä härskimpää materiaalia julkaista, mutta katsotaan jatkossa ;)
Follow me @

Follow my fiancé @