12. kesäkuuta 2016

I'll find my story and fight for my glory

Selitäppä tää että postaan 4kk välein.

Kumma kyllä, menetettyäni vasemman rintani, ei oo paljoo kiinnostanu käydä ulkona tai elää hirveesti tässä maailmassa, saatika kommunikoida ihmisten kanssa. En oo tainnu yhtäkään selfietä ottaa eikä paljoa kiinnosta käydä edes suihkussa, jottei näkisi itseään.

Viimeisen vuoden aikana on huomannu kyllä kokonaisuudessaan että mun elämänilo on kadonnut.
Mitä nyt naapurin V jaksaa vielä hakea ulos koirien kanssa.

Viimekuukaudet on tullut turrutettua aikalailla koiriin ja päihteisiin, mut ei se mitään, syön kans kaikkee epäterveellistä kilokaupalla ja vaa'alla en oo uskaltanu käydä lokakuun jälkeen.
Kyllä tässä elossa pysyy.

You've got too much to look forward to

Nyt olis 1.7 uus kämppä ja uudet kujeet. En kestänyt enää yhtä skitsoa naapuria niin päätin että on kaikille helpompaa että häippäsen. Muutan tuohon Vantaalle saman kokoiseen kolmioon, joka tosin maksaa ruhtinaaliset 200e enemmän kuussa.

12-13.7 ajattelin pyörähtää Lissabonissa koirajutuissa.
Joo ja on mulla uus iPhone 6 plus. Tässä kutakuinkin mun kiinnostava elämä.
Kaikki harrastukset ja sosiaalinen on jääny aikalailla. Kuten varmaan voi päätellä, mulla ei oo enää blogillekaan mitään annettavaa. Pieni kipinä silti yhä palaa, että palaisin rakkaan bloggausharrastuksen pariin vielä joskus.
Hirveen monet tutut muuttaa pois Suomesta, ja joskus(usein) tekee mieli itselläkin pakata koirat ja kissat ja lähtee maailmalle. Tuntuu(tiedän) että hukkaan elämääni.

Mut ei se haittaa.